4: Yliopisto jatkuu 2/2

    Moikka taas rakkaat lukijat! Mä tein nyt sitten tän 4 osan. Tää on pitempi kun eilinen, pitäs olla ainaki 50 kuvaa! (: Tässä osassa saatamme yliopiston loppuun ja onhan tässä kaikkea muutakin...
Eipä muuta, lukemaan! (:

                              

         

                                 Samana päivänä vielä illalla, Amalian sänky oli tyhjä.

                                         Täällä hän edelleen makasi, samalla paikalla, missä hänet oli kampattu
                              Hän ei toki ollut tajuttomana, mutta makasi väsyneenä tiellä.

                                       Seuraavana päivänä iltapäivällä Amalia löysi itsensä sängyn pohjalta.
                                Ei hän ainakaan muistanut mitään, että olisi kävellyt asuntolaan..
                                                  Hmm..mielenkiintoista....kuka olisi voinut...?

                                                   Petasin sänkyni huolellisesti, ja elokuvia miettien,
                                            voisinkin joskus käydä katsomassa elokuvan!

                                                            Päätin vaihtaa vaatteet.

                                                      ''Mikä tässä tyhmässä laatikostossa on
                                                    vialla!'' sanoin vihaisesti.

                                                     Pyllähdin lattialle yrittäessäni avata
                                                 laatikostoa. Onneksi sain laatikon auki!
                                                       

                                                Oli tullut jo ilta, kun olin vasta herännyt ja vaihtanut vaatteeni.
                                                      Pian olisi kuitenkin aika taas mennä nukkumaan.
                                              Eihän yöllä olisi mitään tekemistä.

                                                  Yöllä noin kello 23. päätin lukea oppikirjaa,
                                             ja valmistautua ylihuomisen kokeisiin. ''Toivottavasti ne
                                                 kokeet eivät olisi vaikeat!'' sanoin.

                                       Olin opiskellut n. 2 tuntia, kun oli aika mennä nukkumaan.
                                              En vaihtanut vaatteita, koska laatikko oli taas jumissa.

                                                    Aamulla herättyäni puhelimeeni tuli viesti.
                                           Olin unohtanut täysin kaverini kokkobileet!
                                                      Ne olivat olleet edellisenä iltana.

                                                      ''Voi hitsi! Miks unohin ne? ''

                                              Minua harmitti kovasti, koska bileet olisivat olleet
                                           cool juttu. Pelasin footbagia ajankuluksi.

                                                      Amalia oli tosi hyvä footbagissa ainakin
                                               pari minuuttia, mutta sitten pallo...

 

....putosi.

 (Otin tän kuvan ikkunasta, kun ei tullu muuten

oikein hyvää kuvakulmaa.)

 

 Aamun valjetessa menin alakertaan syömään jogurttia.

Se muuten oli hyvää! Varsinkin silloin se

oli hyvää, kun lisäsin siihen pieniä mansikanpaloja.

 

Ruokailuhuone, jossa söin, oli puuseinät.

''En kyllä koskaan ole nähnyt yhtä hienoa puuseinää!''

 

Yritin olla siisti, ja siivota astiat pöydistä, ja laittaa

ne tiskikoneeseen.

 

Sen jälkeen kävin vessassa.

 

(Huomatkaa jalat!)

 

Siivosin lähes kokoajan muiden jättämiä

lautasia. ''Olisi joku muukin voinut siivota edes

välillä! ''

 

Menin opiskelemaan yhdelle asunnon tietokoneista.

Opiskelu kannattaa.

(Sori seinä)

 

 

Sitten olikin jo kokeiden aika! ''Olen odottanut tätä. ''sanoin.

(Tässä kuvassa on nyt seinä ylhäällä)

 

Huomasin kamppaajan matkalla, ja pysähdyin

sanoakseni hänelle toissapäiväisestä, mutta

pysyin vaiti.

 

Niinpä jatkoin matkaani.

 

Ensimmäisen kokeen jälkeen mieleni oli täysin maassa.

Olin reputtanut kokeeni! Sanoin hiljaa itsekseni.

 

''Ei voi mitään. Onneksi on vielä toinenkin

koe.'' huokaisin vähän helpottuneempana.

 

Ajattelin lukea toisia kokeita varten, etten reputtaisi niitä.

 

                                                '' Luin kirjaa noin tunnin, nyt minun pitäisi osata.''

 

 

Menin ylimääräisille luennoille, että parantaisin

tietojani. Tässä kokeessa on pakko onnistua!

 

Tullessani 10 dollarin maksavasta luennosta,

päätin mennä uudelleen samaan rakennukseen.

 

Siellä otin toisen luennon, ylimääräisen. (:

 

Sitten oli aika lähteä kokeisiin. ''Toivottavasti nyt osaisin.

Minä todella toivon niin.''

 

Menin kiireesti pyörälläni etten myöhästyisi kokeesta.

 

Viimein pääsin kokeenpitopaikalle. Astuin sisään ja

hengitin syvään. Nyt koe alkaisi.

 

Tulin ulos kyyneleet silmissäni. Olin reputtanut tämänkin kokeen!

Minkälaisen arvosanan saan? En varmasti mitään hyvää!

 

Lopulta ajattelin, että se oli vain koe, katsotaan nyt, mikä

on arvosanani.

 

Menin syömään Simpurilaiseen, koska minulla oli

kova nälkä. Se myös helpotti oloani, kun kävi syömässä

välillä ulkona.

 

Simpurilaisesta menin suoraan nukkumaan asuntolaan.

Huomenna olisi lähtöpäiväni täältä.

 

Heräsin toiveikkaana. Ajattelin, että kyllä

minä varmaan ainakin 6:sen saan.

 

Kävin suihkussa, ja huomasin yhden kavereistani.

Päätin jäädä juttelemaan hänelle.

Juttelimme kaikesta mitä meille oli

sattunut täällä ollessamme.

 

Lopulta arvosanat tulivat, kaverini valitti huonosta

numerosta, ja ilmaisi sen ilmeellänsä.

 

Minä taas en ollut uskoa silmiäni. Olin luullut numeroa

huonommaksi kuin sain. Ei se kyllä mikään kauhean hyvä ollut,

mutta sain numeron 7. ''Olen onnellinen siitä mitä sain.'' sanoin kaverilleni.

 

''No ei tää mikään niin paha oo.''

 

Sanoin kaverilleni, että olin saanut numeron 7.

Kaverinikin sanoi saaneensa numeron 7.

 

Menin alakertaan syömään päivällistä. Se oli muuten omaa tekemääni

juustoa ja pastaa.

 

Siivosin astiat taas tavalliseen tapaani.

 

Kävin puhumassa yhdelle toverilleni

yliluonnollisista. Tai no, oikeastaan hän halusi puhua niistä.

 

Satuin siinä sitten syyttämään miestä säädyttömyydestä.

En tiedä, miksi syytin häntä, mutta se vain tuli.

 

Hän suuttui siitä ja luulin jo hetken, että hän poistuisi

paikalta pian, mutta hän jäikin vain seisomaan paikoilleen.

 

Samassa huoneessa ollut Tiffany, oli kuullut

riidan, ja päätti piristää kysymällä, haluaisinko heitellä

lentokiekkoa hänen kanssaan.

 

Menimme heittelemään lentokiekkoa tontin laitaan.

Tiffany heitti minua vahingossa pari kertaa päähän,

mutta taisin kyllä minäkin pari kertaa häntä.

 

Kun Tiffany ei jaksanut heitellä enää,

ehdotin, että voisimme pelata footbagia.

 

Sitten oli Tiffanyn vuoro.

 

..............................

 

Ja minä onnistuin tiputtamaan pallon :D

 

Petasin sänkyni uusia opiskelijoita varten,

nyt huone on siisti! (:

 

Menin odottamaan asunnon eteen

kyytiä kotiin, jonka

olin juuri soittanut.

 

Lopulta oli aika sanoa hyvästit yliopistolle.

Huusin kaikille hyviä jatkoja ja Tiffanylle

erityisesti kiitos tästä lukukaudesta. Niin

minä sitten lähdin.

 

Ystäväni vilkuttivat minulle hyvästiksi.

Jopa se, jonka kanssa riitelin, vilkutti minulle.

 

Näin lähdin matkaan.

 

 

 

 

Mitäs piditte osasta?

Onko nyt kuvat tarpeeksi tarkkoja?

Onko teksti liian lyhyt, kun esim. on vaan yks lause yhessä

kuvassa?

 

Kirjoitusvirheitä?

 

Toivon että nautitte tästä osasta.

Toivon myös niin jatkossakin.

Toivon että annatte rakentavaa kommenttia.

Toivon että tämä tarina jatkuu vielä tällä viikolla.

 

No siinä oli toiveita ;D

Sitten taas kysyn nyt vähän:

Että haluaisitteko nyt sitten, kun ite en oikee

tykkää tosta talosta, siis Amalian talosta, kun se on niin

iso, niin kun suunnitelmissa ois muuttaa taloa pienemmäksi, että

liitänkö sen talon pienennyksen tarinaan, vai teenkö sen vaan tosta

noin? Itteäni häiritsee kauheesti kun tilaa on niin paljon siinä, ja siihen kuitenkin tulee useampia kerroksia...ja sitä voi suurentaa aina kun rahaa on. Nyt rahaa taitaa olla noin 10 tonnia, et saan kunnon uuden talon sille, eli teen kokonaan uuden talon. Eli vanha maan tasalle ja alotan uuden, koska siitä talosta tuli niin iso näin alkuun (: (Ja eihän yks ihminen tarvii jättitaloa!)

 

Moikka! Kirjoittanut ja raapustanut ja valokuvannut : Anna

Ps. Mun oikee nimi ei oo sit Anna Merilahti!

Pps. Osa 2:ssa on esitelty Amalian talo, jos joku ei muista, nii eiks oo aika iso?