sunnuntai 19. tammikuuta 2014
7: Vihaajat vihaa , mut rakastajat rakastaa
Moikka taas! Sain tän sitten tehtyä nopeemmin kun luulinkaan! Osa on todella pitkä ainakin kuvien perusteella. Aika tapahtumarikas osa tämä on, että pysykäähän mukana. Alussa kun kuvasin, nii unohin ottaa välillä kuvia, mutta tekstissä kerrotaan kaikki mitä on tehty siinä välissä ja näin. Lukemaan! (:
Heräsin pienestä huoneesta ihmetellen missä olen.
''Täällä on ainakin mukavan pehmeä sänky. ''totesin.
Yhtäkkiä sisään astui mies.
-''Sinä, olet hoitanut lastani kaltoin! hän huusi.
Minun lapseni, Alfred sanoi, että et ole koskenutkaan
häneen koko hänen taaperoikänsä aikana!
- ''Tuo ei ole totta.'' vastasin nopeasti.
-Ärh, voi sinun kanssasi Amalia...et ymmärrä.
Astelin ovelle lähteäkseni, mutta ovi olikin lukossa.
Käännyin kysyäkseni James Hoppcraftilta ,
Alfredin isältä, miksi hän oli tuonut minut tänne,
mutta Alfred teki minuun pelottavan katseen,
ja olin vaiti.
Juuri silloin puhelimeni soi. Vastasin , se oli
Bernie. Yritin selittää hänelle, että tulisi auttamaan
minut täältä pois, mutta James keskeytti puhelun
ottamalla puhelimeni kädestäni, ja heittämällä
sen ikkunasta pihalle.
Hän sepitti minulle jotain vauvasta, että odottaisin
muka vauvaa, vaikka enhän minä...vai olenko?
Seuraavana aamuna poliisiauto ajoi tietä pitkin
Jamesin ''taloa'' kohti. (Ei se James oikeesti
siinä asunut...)
Ei aikaakaan, kun olin jo tullut poliisien kyydissä
kotitontilleni, mutta talo, oli poltettu. ( Tästä puuttuu
kuvia.)
Koska tonttini oli aivan tyhjä, talo poissa, menin
''Keiyun Puupuistoon.
Istuin penkille miettien Jamesin sanoja.
''Olenko siis oikeasti raskaana?''
Juuri noihin mietteisiin nukahdin yhteisönpenkille.
Herättyäni päätin soittaa Bernielle, ja kysyä, tulisiko
hän Puupuistoon.
Hän vastasi ettei pääse, mutta voi tulla myöhemmin
keskuspuistoon.
Menin etsimään keijuja puiston perällä olevasta
rakennuksesta. Löysinkin yhden, pitkän
seikkailun jälkeen.
Menin kuntoilusalille etsimään suihkua, mutta ei
tämän kaupungin kuntosalissa ollut ainuttakaan
suihkua, tai kylpyammetta.
Eikä toisessakaan päässä...
Kävin ostamassa varoillani ruokakaupasta pussillisen
hyvälaatuisia omenoita. Muuta en ostanutkaan
sillä kauppareissulla.
Menin keskuspuistoon ja istahdin suihkulähteen
reunalle selvittämään päätäni.
Siinä selvittelyn jälkeen luin vähän kirjaa.
Kirjaa luettuani soitin Bernielle, tulisiko hän nyt
keskuspuistoon.
Bernie tuli juttelemaan minulle, kun olin juuri
istumassa keinutuoliin.
Pidimme toisiamme käsistä kiinni. ♥
Bernie tunnusteli vatsaani, potkisiko tämä pieni
vauva. Taisi sieltä yksi potku tullakin...ehkä tämä
pienokainen on tuleva jalkapalloilija!
Halasimme toisiamme sen johdosta, että
elämäämme on tulossa pienokainen.
Minun yllätykseni oli vuorossa. Ajattelin mennä
kihloihin Bernien kanssa!
Tällainen kimaltava sormus siellä olikin. Koko
kaupan hienoin! (;
Laitoin sormuksen varovasti Bernien sormeen,
ja hän laittoi minulle myös.
Halasimme toisiamme, että olimme nyt kihloissa.
Päätin että olisi myös korkea aika mennä naimisiin.
Niinpä vietimme pienet häät, aivan kahdestaan,
keskuspuistossa.
Suutelimme avioliiton sinetiksi.
Hassuttelu kuuluu häävelvollisuuksiin...( ;D )
Bernie kuunteli vatsaani kiinnostuneena. Vauva
olikin hereillä!
- '' Sinulle tulee joskus näin isot kengät kuin minulla!''
Bernie sanoi.
'Tässä olisi ihanalle vaimolleni tällaisia punaisia
ruusuja.'' Bernie sanoi ojentaessaan kukkakimpun
minulle.
'' On se vaan ihana mies.''
Menimme ottamaan kuvan tervehdyskorttia varten.
Siitä tulikin syksyinen kuva! (:
Menimme yhdessä ravintolaan syömään
päivällistä. Se oli muuten hyvää.
Sitten menimme elokuvateatteriin. Katsoimme
elokuvan nimeltä Rakkautta ja suklaakonvehteja.
(Vai mikä se nyt onkaan...;D)
Menimme vankkureille suorittamaan häävelvollisuuksien
viimeisen kohdan...
Olin ostanut molemmille meille makuupussit.
Minulle oranssi, ja Bernielle vihreä.
Kesken kauniiden unien, oli synnytyksen aika.
Lähdin sairaalalle rauhallisena.
Ja tietenkin menin rakkaalla polkupyörälläni.
( Muuten tuo takana oleva auto, nii siinä on ajamassa
Bernie sinne sairaalaan. Tarkistin nimittäin asian. :D)
Mitäs piditte osasta? Osa olikin aika pitkä. Kuvia otettu paljon. Ja säädin muuten paljon ton juonen kanssa tossa alussa, siitä ois pitäny tulla jännittävämpi, mutta jotenkin en vaan nyt jaksanu väsätä sitä sittenkään, joten tein vaan tällasen kaappauksen ja sit poliisi tulee ja tuo Amalian takasin... Ja toi poliisiauto kuva on oikeesti yhestä toisesta tallennuksesta päivällä, vaikka just siinä kohassa olis ollu yö. Tai aamuyö. Mut ihmettelin kyllä, miks poliisit oli vieläpä ilman kuljettajaa liikkeellä,(Jos suurennatte kuvaa, näkyy et ratissa ei oo ketään.) kun menin toisessa tallennuksessa siitä ohi lastenrattaitten kanssa nii otin sillon vaan kuvan siitä, et laittasin sen siihen hassuun postaukseen, mut laitoinkin tähän...:D Ja muuten eihän täs kestäny viidenteen viikkoon asti läheskään...Ei muuta ensi osaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)















































Kiva osa! Ihan en päässy mukaa ku en oo muutamaa edellistä osaa lukenu mutta lueskelen ne tässä ja pistän tähän osaan sitte uutta kommenttia :)
VastaaPoistaMunkin uuteen blogiini (Without a Direction) on tullu prologi! Kiva jos lukisit sen,ja viel kivempi olis jos linkkaisit blogin! (tää on linkkilistalla)
Hyvää helmikuuta! :)
-hedgehog-
Kiva että luit (: Helmikuu meni jo, mutta ei oo tullut käytyä täällä blogissa, kun remonttia ollu täällä meillä. Voin lukea prologin! Kiitos ilmoituksesta! ☺
VastaaPoista-Anna
Without a directionissa osa yksi :)
VastaaPoista